Soluttautua elämään
sellainen kihelmöivä
kipinä selkäpiissä ja
kirjoittaa tuliset
pelon ja parannuksen
sanansa
rakkauden abc
ja tuohiset sytykkeet;
vapaus, hulluus
tai kuolema
se joka ei pysty
tuntemaan vapautta
eikä kohtaamaan
kuolemaa,
saa sisällään
palavan hulluuden
sellaisen viiston
valon, joka
luo valjua hohdetta
paljastamatta kasvojaan
olisi kuin istuisi
dynamiittilaatikon päällä
sytytyslangan jo palaessa
ja hylkisi ruumistaan
kaikki sanojen avulla
luodut suhteet ja
esiin loihditut horisontit
pakenevat vastuuta niin kuin
loppu määrää alun
kävellessäni pimeän ja
hetkellisyyden käytävää,
tuntien ahtauden
kuin hautaa olisi
kaivettu ilman
rauhan elementtiä
tietämättä mihin
astua ja näin
tietämättä yhtään
syytä pelätä etenemistäni
navakassa tuulessa
nousuvesi huuhtoo
jalanjälkiä, kunnes
ne häviävät kokonaan
miltä sydämestä
tuntuu rakastaa
jättämättä minkäänlaisia
jälkiä tai
olemassaolon merkkejä
olla yöhön eksynyt
kaunis valkoinen
perhonen ja
vapista riivattuna
sinisen meren aaltona,
joka kääntyilee ja
huokailee,
särkien kaikki
hietikolle saapuvat
aallot sirpaleiksi
pelkkää kehon
reuhtomista ja riehuntaa
ei pelkää nukkuvaa
ja haavoittuvaa,
katkeamatonta kieltä
sanoja joista
mukavuussyistä eristämme
keinotekoisesti
tuokiollisia kuvia
tavoittaaksemme merkityksen
paloja rikkinäiseen elämäämme
kokonaisuuksia, joita
katsellessa tuntuu kuin
vaunujonoista koostuvat
muistot ja tehdyt virheet
lipuisivat ohi ajopuiden lailla
ennen tunsin vuoroveden
tulevan tai lähtevän,
mutta en tuntenut sen
paisuntaa sisimmässä,
kuten en tuntenut
salamoiden ankaruutta
koteloidun mielekkyyden
heristäessä miekkaa,
yrittäessään paljastaa itsensä
panemalla kaikki alttiiksi
entisen elämän
tilapäissuhteet tuntuvat
hätäisiltä yrityksiltä
tukahduttaa sietämätön tietoisuus
lukemattomia halun ja
inhon purkauksia,
jotka metsästivät
täydellisyytensä kanssa
ja jos suhteessa
aiheuttaa kärsimystä
sopeutumalla valheellisesti
ja pelkästään teeskentelemällä
sen seurauksena
todellisuus
saattaisi murskata
yhdellä ainoalla iskulla
läpäisemättömän harhani ja
jos tilapäisuhteeni voisi
nähdä sellaisenaan
haluna avautua,
kaikkena mitä kavahdan
voisiko sitä silloin enää rakastaa
sitä ruumistasi,
nimeäsi, jota ei voi
rajoittaa eikä paeta
kuten vedenalainen virta
vie ja näkee
ennen tuntemattomaan
maailmaan
ulkopuolelle oman pääni
hämärän laskeutuessa
ja jälleen oli
vaikea erottaa
niitä puhuvia kasvoja
joita ilman hiljaisuutta
on vaikea rakastaa ja
joita ilman rakkautta
ei voi olla vapaa
ja tuntea nälkää
joka on tyydytettävä
kaikkien tulevien
tyhjien päivien
varalta
sellaisten steriilien ja
lamauttavien, joita
seuraavien päivien
jälkeen on hellittävä
makaamalla auringon kanssa
onko se minussa
vai minusta pois
se viettelevä ja
ylvään pystypäinen
suorastaan pingottunut
joka hetkessä näyttää
käytetyn ryppyiseltä
väljähtyneeltä kumilta, jonka
sisältökin pakotetaan aina
kosketuksenpuutteeseen
kuten ajatus,
joka ei pääse
ulos kuorestaan
valuakseen kylläisen
röyhtäisyn tavoin tyytyväisyyteen
on tunnettava
valtavaa hinkua
olla täydellinen
elämää pursuava
laulu, jonka
jokaisesta sanasta
syntyy suudelma
ruoho, silmät
ja aikainen kevät
ja sitä kukintaa valuu
minun ylleni,
kielenpäähän ja
varpaiden väliin
suoraan
pienen pienille
lakatuille varpaankynsillesi
elämä hymyilee ja
kuinka pehmeä
hymysi onkaan ja
kuinka se hyväillen kuiskaa
olemalla hetkessä
sininen tuuli,
joka jähmettyy
kuin vaate ja
lyö kärsimyksen
naulat käsiin
sytyttäen sen sairauden
joka on suurempi kuin elämän ja tarinan ahdistavuus itsessään
ai kun oksani
puhkeaisivat lehteen,
kukkisivat käymättä
sitä edes takaisin
vellovaa taistelua
kädet eivät vapaudu
ja avaa rauhaa ruumissa
ja hulluus on
pelkkää murhaa ja hävitystä
siksi jäljelle jää
vain kuolema,
joka näkee kasvoni,
ajatukseni
tunkeutuen maailmaani
ollen naista
väkevämpi kuin
kohtu joka synnyttää
elämää ja vesi joka peittää
ja vie etäisyyksien äärirajoille
laulaen jatkuvalla soitolla
lepattavien lehtien
nimeen hylkäävää säveltä
sinun nimeäsi
oi rakas
jumalasi luoma
kärpästenkin herra
antaen mielenlaadun
vaihteluille merkityksen,
jonka olen
niin usein
tahtomattani pettänyt
unohtaessani kaikki
uskollisuuden ja puhtauden
rajat aivan
kuin vesi lakkaa
olemasta vettä
kiehuessaan
jäätyessään
vieras ja monimielinen
vieden viehättävyyteni
lähemmäs
inhottavuuden tunkioita
syöden haluni elää
asettumatta
yön kauniiseen hetkeen
taloksi
mauttomuudeksi millekään
sellainen kihelmöivä
kipinä selkäpiissä ja
kirjoittaa tuliset
pelon ja parannuksen
sanansa
rakkauden abc
ja tuohiset sytykkeet;
vapaus, hulluus
tai kuolema
se joka ei pysty
tuntemaan vapautta
eikä kohtaamaan
kuolemaa,
saa sisällään
palavan hulluuden
sellaisen viiston
valon, joka
luo valjua hohdetta
paljastamatta kasvojaan
olisi kuin istuisi
dynamiittilaatikon päällä
sytytyslangan jo palaessa
ja hylkisi ruumistaan
kaikki sanojen avulla
luodut suhteet ja
esiin loihditut horisontit
pakenevat vastuuta niin kuin
loppu määrää alun
kävellessäni pimeän ja
hetkellisyyden käytävää,
tuntien ahtauden
kuin hautaa olisi
kaivettu ilman
rauhan elementtiä
tietämättä mihin
astua ja näin
tietämättä yhtään
syytä pelätä etenemistäni
navakassa tuulessa
nousuvesi huuhtoo
jalanjälkiä, kunnes
ne häviävät kokonaan
miltä sydämestä
tuntuu rakastaa
jättämättä minkäänlaisia
jälkiä tai
olemassaolon merkkejä
olla yöhön eksynyt
kaunis valkoinen
perhonen ja
vapista riivattuna
sinisen meren aaltona,
joka kääntyilee ja
huokailee,
särkien kaikki
hietikolle saapuvat
aallot sirpaleiksi
pelkkää kehon
reuhtomista ja riehuntaa
ei pelkää nukkuvaa
ja haavoittuvaa,
katkeamatonta kieltä
sanoja joista
mukavuussyistä eristämme
keinotekoisesti
tuokiollisia kuvia
tavoittaaksemme merkityksen
paloja rikkinäiseen elämäämme
kokonaisuuksia, joita
katsellessa tuntuu kuin
vaunujonoista koostuvat
muistot ja tehdyt virheet
lipuisivat ohi ajopuiden lailla
ennen tunsin vuoroveden
tulevan tai lähtevän,
mutta en tuntenut sen
paisuntaa sisimmässä,
kuten en tuntenut
salamoiden ankaruutta
koteloidun mielekkyyden
heristäessä miekkaa,
yrittäessään paljastaa itsensä
panemalla kaikki alttiiksi
entisen elämän
tilapäissuhteet tuntuvat
hätäisiltä yrityksiltä
tukahduttaa sietämätön tietoisuus
lukemattomia halun ja
inhon purkauksia,
jotka metsästivät
täydellisyytensä kanssa
ja jos suhteessa
aiheuttaa kärsimystä
sopeutumalla valheellisesti
ja pelkästään teeskentelemällä
sen seurauksena
todellisuus
saattaisi murskata
yhdellä ainoalla iskulla
läpäisemättömän harhani ja
jos tilapäisuhteeni voisi
nähdä sellaisenaan
haluna avautua,
kaikkena mitä kavahdan
voisiko sitä silloin enää rakastaa
sitä ruumistasi,
nimeäsi, jota ei voi
rajoittaa eikä paeta
kuten vedenalainen virta
vie ja näkee
ennen tuntemattomaan
maailmaan
ulkopuolelle oman pääni
hämärän laskeutuessa
ja jälleen oli
vaikea erottaa
niitä puhuvia kasvoja
joita ilman hiljaisuutta
on vaikea rakastaa ja
joita ilman rakkautta
ei voi olla vapaa
ja tuntea nälkää
joka on tyydytettävä
kaikkien tulevien
tyhjien päivien
varalta
sellaisten steriilien ja
lamauttavien, joita
seuraavien päivien
jälkeen on hellittävä
makaamalla auringon kanssa
onko se minussa
vai minusta pois
se viettelevä ja
ylvään pystypäinen
suorastaan pingottunut
joka hetkessä näyttää
käytetyn ryppyiseltä
väljähtyneeltä kumilta, jonka
sisältökin pakotetaan aina
kosketuksenpuutteeseen
kuten ajatus,
joka ei pääse
ulos kuorestaan
valuakseen kylläisen
röyhtäisyn tavoin tyytyväisyyteen
on tunnettava
valtavaa hinkua
olla täydellinen
elämää pursuava
laulu, jonka
jokaisesta sanasta
syntyy suudelma
ruoho, silmät
ja aikainen kevät
ja sitä kukintaa valuu
minun ylleni,
kielenpäähän ja
varpaiden väliin
suoraan
pienen pienille
lakatuille varpaankynsillesi
elämä hymyilee ja
kuinka pehmeä
hymysi onkaan ja
kuinka se hyväillen kuiskaa
olemalla hetkessä
sininen tuuli,
joka jähmettyy
kuin vaate ja
lyö kärsimyksen
naulat käsiin
sytyttäen sen sairauden
joka on suurempi kuin elämän ja tarinan ahdistavuus itsessään
ai kun oksani
puhkeaisivat lehteen,
kukkisivat käymättä
sitä edes takaisin
vellovaa taistelua
kädet eivät vapaudu
ja avaa rauhaa ruumissa
ja hulluus on
pelkkää murhaa ja hävitystä
siksi jäljelle jää
vain kuolema,
joka näkee kasvoni,
ajatukseni
tunkeutuen maailmaani
ollen naista
väkevämpi kuin
kohtu joka synnyttää
elämää ja vesi joka peittää
ja vie etäisyyksien äärirajoille
laulaen jatkuvalla soitolla
lepattavien lehtien
nimeen hylkäävää säveltä
sinun nimeäsi
oi rakas
jumalasi luoma
kärpästenkin herra
antaen mielenlaadun
vaihteluille merkityksen,
jonka olen
niin usein
tahtomattani pettänyt
unohtaessani kaikki
uskollisuuden ja puhtauden
rajat aivan
kuin vesi lakkaa
olemasta vettä
kiehuessaan
jäätyessään
vieras ja monimielinen
vieden viehättävyyteni
lähemmäs
inhottavuuden tunkioita
syöden haluni elää
asettumatta
yön kauniiseen hetkeen
taloksi
mauttomuudeksi millekään
Selite:
Tämä on tehty aikanaan Juicen biisiin hajota ja hallitse petoa mentaliteetilla, pitkä kuin nälkävuosi taas, mutta "Everybody's Gotta Learn Sometime" mind tribuutti kasvattaa elämään.
https://www.youtube.com/watch?v=Jx0VINdN6eY&feature=related
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ylämäki
Alamäki
Elämäki.
Onnea vuodelle 2017
Sivut