Run to You

Hengitys tuntuu pysähtyvän,
talven painaessa sitä vaippaansa
tai oikeastaan
sellaiseen valkeaan huntuun
 
kariseva ajattelemattomuus
on kuin se puuttuva sade,
joka vapauttaa
tämän hetken
 
pesee kasvonsa
voidakseen
muuttaa olemuksensa
tunteesta tunteettomuuteen
 
tai irrottaakseen
sen viimeisen
pisaran hellyyttä,
joka oli kasvanut kiinni
 
siihen ihmistä
pukevaan olemukseen
 
miten hyvältä
se hellyys osasikin näyttää
 
koreilla koskemattomuuttaan
puhutellessaan tuntemattomia
 

-
 
 
mitä se haluaa
 
mitä vittua
ihminen haluaa elämältä
 
katsoessaan
ämpärissään omaa
lapsen tahtoista minäänsä
 
tai niitä otsaan
syntyviä ryppyjä
joiden tarkoitus on
näyttää viisaudelta
 
harmaan hapituksen
kuselta haisevia
ruuantähteitä
 
mutta silti
ihoni pinta
haluaa syleillä ja
tuntea suunpielesi väreet
 
hymysi oivaltava
tunnelman luoman
kaikkeuden
aivan kuin
hassu ja herkkyydelle
altis habituksesi
olisi suodattanut
kaiken yhteen ilmeeseen
 
kaiken sen mikä
merkitsee elämää
sen kaikissa muodoissaan
 
ollen haltioituneessa tilassa
avoimena
seuraavaan muutokseen
 
-
 
me luulemme
olevamme kovia,
kiveä
päästä nilkkoihin
 
jokainen haava
vuotaa,
jokainen
isketty kivi hajoaa
sirpaleisiin
 
tai kuumentuu
sulaan massaan
 
ja silti meissä
on aina valppaana
hetki,
joka nuolee
tiensä sisuksiimme
 
luulet olevasi
suojassa, mutta
se saa sinut
tuntemaan
 
ensin se tuntuu
pantomiimilta,
hiippailee vaan ohi
ja ei sano sanaakaan
 
-
 
se odottaa hetkeään
ja purskahtaa väkisin
esiin kuin maasta nouseva kukka,
joka
ensimmäisen värin
saatuaan levittää
näkösälle koko perimänsä
 
naiivi peloton heilautus
tai valossa rypevä
suuvärkki, joka
lausuu totuuksia
 
kuvittelemattomat lauseensa
nousevat ja
muuttuvat kuvitteelliseksi,
elämän kauneus
vangitsee sen
kuuluisan katsojan silmän
 
rakentuessamme
omaan sisältöönsä
 
tunnetko miten siitä
kovasta sipulista
suli esiin herkkyys
 
anna minulle
pala sen armoa
 
anna kauneutesi
sulaa henkeni
pitimeen aivan
kuin aterioisin sen
pala palata kovuuteni
pehmikkeeksi
 
koska
 
en jaksa enää,
 
jaksa
 
ja haluaisin jo
melkein tunnustaa
 
-
 
mitä minulla
on jäljellä,
pussilinen multaako
 
tähyillessäni mahdollisuuksiani
kaukaisuuteen
 
en koskaan
ymmärtänyt,
että olen
soittamalla
ja sanoittamalla
saanut itseni näkyväksi
 
mikä on
tämä laulun lapsi,
joka kasvanut
mieheksi
 
mikä tätä hipiää
vaivaa sen
magneettisuutta koskettaa
 
hamuta elämää
jokaisella silmulla,
nähdä miten
sitä ruokkimalla
 
saa kaiken sykkimään
 
muistaa
miten se saman tahtinen
sykintä soi korvissa,
miten se muodostaa
kuvan
 
ihmisen onnellisuutta
on kovin vaikea
saada näkyväksi
 
tunteelle tuntuvaksi
 
-
 
muistan miltä
tuntuu kun
syödään silmillä
tai
miten haluttavuus
matkustaa läpi
ruumiin
 
levittää kaiken
eteesi,
jokaisen
tarkkailtavan eleesi
liimautua
magneettisena kuvana
sieluuni
 
kaikki on osa
elämän rajallisuutta,
 
rajoja kaatuu ja
nousee
 
mutta siinä
keskiössä on aina
se sykkivä sydän
 
kauneus, joka
etsii rajoja rajattomuuteensa
 
-
 
ensin kovuus ja
nyt tunteet
leikittelivät kanssani
 
jokainen joka
pakenee vankilansa
kurjuutta
 
menee aina tähän
samaan ansaan
 
jokainen
menetetty hetki
astuu sitä
seuraavan kiireen
miinaan
ja paljastaa sisuksensa
 
matka sielun sisäpinnoilta
kohti yhtä aiemmin mahdottomaksi
luultua etappia
 
elämän tietää
ihmisen heikkouden,
miten anteliaisuus
missä tahansa kohtaa
 
ottaa meistä vallan
 
se muodostaa kokonaisuuksia,
kuvia, joita
perimämme ei koskaan
pysty vastustamaan
 
se mikä
on siirtynyt tuhansissa
vuosissa, sitä
ei voi ruumiini koskaan
hajottaa,
muuttaa epätodeksi
 
koska olen oikeasti sen kuvan ottanut
ja säilyttänyt sisuksissani
 
-
 
elämä on täynnä
monia tärkeitä asioita,
jotka todellisuus uskottelee
ja sanoo
nimekseen merkityksellisyys
 
jokainen sanoo ja
paasaa sitä samaa,
osa nousee jokaiseen
harjaan villiintyäkseen
tai taltuttaakseen hurmansa
 
pelkää, ikävystyy tai
muuten vain pakenee
kosketuspintaansa
 
antaen tuskan ja ilon
laueta johonkin
toteen tai epätoivoiseen
 
niin se elämä työntyy meistä
 
se kumilla ja pillereillä
päällystetty kovuus
halaa ruumistasi
ja haluaa täyttää tunteesi
tunnottomuuteen
 
siinä hetkessä oleva
onnellisuuden ja
onnettomuuden raja
on todella veteen piirretty
 
se hajoaa ja maatuu
odotellessaan
seuraavaa mahdollisuuttaan
 
-
 
olen kulkenut sitä edellistä
maatuneen tyhjyyden
tunnetta
 
jokaista eri
vivahteista halua
olen seurannut
 
olen ymmärtänyt
materiaalisen halun vallan
ja tavan tappaa palloni
 
olen ollut sen suurin
sytytin ja räjähde
 
ja silti sen kaiken
materian ja raunion
jälkeen
tuhosin tunteen
 
halusin sen
mikä kulkee sukkasillaan
ja juoksee
ihastus lihassaan
jokaisen ihmisen
sisimpään
 
perkele, että
häpeän sitä
lopputuloksena
syntynyttä tunnetta
 
jossa maistuu oksennus
ja haisee eritteen tuottama
tyydytys
 
avaruus, joka
lastattu petetyillä ja
pettymyksillä
 
-
 
olen kulkenut
pitkään,
tunteeni
on haistellut montaa
elämänpolkua
 
olen luonut fantasiaa
aivan kuin unieni
selkeäpiirteiset
näyttelijät
olisivat osa todellisuutta,
elämää
 
-
 
 
haluaisin vielä
tähän loppuun  kertoa
tunteesta, herkkyydestä
 
jonka tunnen kuitenkin
asuvan sielussani
 
sen tavasta pakahtua
tai iloita todellisuudelleni
 
miten se tunteellisuuden
maailman voi ja
osaa kaataa sisuksiinsa
 
helvetin tuli,
tosin enemmän adjektiivia
muistuttavana soihtuna
kuin mikään uskontunnustus
 
tai puritaaninen jäykkyys
 
mutta jollain kiehtovalla
tavalla se sanoittaa ja
soi aistieni herkkyyteen
 
-
 
kenellä se
valta siinä
hetkessä on
 
kuka putoaa ja
kuka nousee,
katkaisee kamelinsa selän
 
tehdäkseen aloitteen
 
tiedän, että teksti
on minun joten
lienen vahvoilla,
mutta silti
onko elämä loppujen lopuksi
koskaan loppuun asti
vahvojen puolella
 
-
 
olen rakentanut sinut
pala palalta
 
suun, hymyn
kauneutesi loiston,
jonka voimasta
silmäni elävät
 
sanani kannattelevat
huomista,
tulevaa
elämää
 
ja jotenkin ne
lauseet ja
sanatkin tulevat suustasi
kuten olisin niiden
halunnut
lentävän kaukaisuuteen
 
jokainen kosketus
on tehty taivaassa,
jokainen suudelma
asuu sisäkkäin toisissaan
 
ja yhtyy toisiinsa
nähdäkseen mitä
odotus ja sitä seuraava
täydellisyys tuntuvat
kuvitteellisuutena
 
-
 
se on käsittämätöntä
vaikka siihen hetkelliseen
kauneuteen voisi kuolla
 
se vaan loppuu tai alkaa
 
mutta siinä on
edelleen se sykkivä
sydän
 
ja en saa sitä
mihinkään kaavaan
tai lausekkeeseen
 
yksikään adjektiivi tai
lause ei tee kunniaa
sen aiheuttamalle tunteelle
 
kauhistuttavinta tässä
asiassa on,
että en enää
varmaan olekaan minä
 
samalla todennäköisyydellä
olen jo menettänyt myös
yhteyden sinuun
 
aikaan jota elän
 
sillä olen tainnut riisua
kaiken muun paitsi
elämän tai
mitä siitä jää jäljelle
 
tai sittenolen vain yksinkertaisesti
tullut hulluksi
 
-
 
hulluinta siinä
olisi, että
ei ymmärrä mitä
rakkaus,
rakastuminen
 
tunteet
 
herkkyys tai
kiihottuminen
 
elämää jatkava erektio enää tarkoittavat
 
olen kuitenkin kiitollinen,
kaikella on tarkoituksensa
 
-
 
elää ja
rakastaa
 
kuolla ja rakastaa
 
tuntea jotain mitä
minä nyt sydämessäni tunnen
 
kiintymykseni kohteena
 
niin kuin sen muistan,
kirjoitan ja
kokonaiseksi kuvaksi olen itselleni ottanut
 
kutsukaa vaan valehtelijaksi
tai kutsukaa totuuden puhujaksi,
en piittaa
 
sinistä päältä ja punaista sisältä
rakkauden värit silmissäni
 
liikuttavat tunteellista todellisuuttani
 
-
 
pelkkä mielijohde
pienestä tunteesta
molemmin puolin ihoa,
 
mutta se on karuselli
joka pyörii sisälläni
 
rakastan sen aiheuttamaa tunnetta
miten se säätää vauhtia ja
muuttaa todellisuuden leikiksi
 
irrottaa ja avaa
oveni kiintymykseni kohteille
 
maailmalle
 
ehkä se tuntuu typerältä,
 
mutta tosiasia on,
että se kannattelee elämäniloani
suhdettani elämään ja ihmisiin
 
-
 
pelottako vauhti sinua koskaan
 
pelottaa,
tulee hetkiä jolloin
pelkään, etten löytäisi jarrua
 
mutta annan sen pyöriä
koska luotan rakkauteen
enkä halua rakentaa muuria
 
jota en ehkä enää osaisi purkaa
 
saada tunteitani näkyväksi