RY

tarina kahdesta kirjaimesta

y ja r olivat ystäviä
tekivät kaiken yhdessä, mitä tekivät:
juoksivat vastasyntyneessä hangessa
uivat tulvan vesittämällä niityllä
ja uneksivat auringonpolttamalla ruohikolla
vaelsivat syksyn usvissa hukkaan muilta

yhtenä päivänä r heräsi yllättävään tunteeseen
se repi ja raasti
jomotti takaraivossa
poltti sydämessä:

Y!!!
 

huomaakohan se ?
yritän näyttää nyt juuri parhaalta
huomaako se ?
miksei se huomaa???

ja sen polttavan, oudon tunteen valtaamana
r lakkasi ymmärtämästä todellisuutta:
ei enään moninkertaista universumia!
ei niitä saippuakuplia etäisyydessä
aina maailmaa vaihtaessa

ei!

nyt oli vain tämä yksi!
p-a-k-k-o
ja silmänsä loistivat kilpaa tähtien kanssa
aina kun..

mutta y ei ymmärtänyt
mihin katosivat universumit
mihin lähti tähtien loiste?
miksi maailmasta tuli harmaa?

ja y etsi vastausta kaukaa
niinkauas kuin kykeni,
tässä yhdessä maailmassa,
ajatuksensa lensi

ja löysi lopulta sen
vihonviimeiseen nurkkaan piiloutuneen
r- tunteen
hölmistyi

"mutta me olemme ystäviä"
ja r, silmät loistaen
huulet enemmän kuin hymyssä
"niin olemme"

ja tiesi:
se on mun!

mielensä musteni: ei kenenkään muun!