Klonkku

kauniina, aurinkoisena päivänä sukelsin
sukelsin syvään ja kauas
hengitin pimeyttä..

nousin pintaan synkkänä, myrskyisenä yönä (sic!)
kaloja suussani, äyriäisiä..
noh, jossakin

vitutti valo, ärsytti linnunlaulu
tahdoin vain nukkua
nukkua ärtymykseni pois..

meni vuosia pimeydessä
aikakausia synkkyydessä
unessa pitkiä aikoja..

eikä lähtenyt valonarkuus
ei ärtymys, ei väsymys
eikä ne vitun livertävät linnut...

nyt, syvällä maan alla
kiveen kaiverretussa luolassa
hymyilen pimeää..

"kun tarpeeksi kauan pimeyttä rakastaa
ei valolla ole pienintäkään arvoa.."