Toisinaan on vain erillisyys

”Tule lähelle” lepattaa sisuksissani,
lähtee liikkeelle
kuin elävä perhonen kokoelman lehdeltä.
 
Luonnonvalinta
tekee tehtävänsä näissä olosuhteissa;
 
huurtuneessa ovenkahvassa
jalanjälkien
viillot.
 
En haluaisi vielä lausua tuomioita.
Leikin mykkää osaamatta viittoa.
 
Mutta unet vievät läpi puistikon.
Siellä on kummituspuita
kuin eläviä kuolleita.
Taimi kerrallaan
ne nielevät
 
elintilan kaikelta toivolta.
 
Kuro siis umpeen
haaveiden suonsilmäkkeet,
 
täytä kanavatyön
vitivalkoiset alueet,
 
kutsu yhteyteen
kerta kerran jälkeen
 
kuin norsunluisten kahvikuppien äärelle.