Pitkään, ihanasti ja kuilun reunalle

Muistatko, kun leikimme riikinkukon sulilla,
annoimme mielikuvituksemme
värittää loput?
 
Olit vaarallisen kaunis keikari
 
täydessä loistossasi,
 
kun pitelit välisemme jännitteen ruumiillistumaa
 
hampaissasi,
 
siirsit sen suusta suuhun.
 
Valkokangas ei tuntenut vertaistasi.
Olit kuin alkuperäinen Dorian Gray
ikinuorena,
saalistajasirkka omalle nymfillesi,
 
kunnes käänsimme lavasteet väärinpäin.
 
Laskimme yhteen
kaikki oikoradalta hävinneet pysäkit.
 
Jaoimme tuloksen sydäntemme sykkeen
keskiarvolla.
 
Asetit hennon haivenen
korvani taakse,
toisella sipaisit
huuliani
 
omassa rakkaassa hahmossasi.
 
Leikki tulella ei koskaan voisi olla totta.
 
Silti ei ole sattumaa,
että kaksi luvun päätöstä
 
saivat minut puhkaisemaan korviini reiät.