Suljetut alut ja loput

Lopun viimein jokaisella
on oma omintakeisesti määrittynyt nollapisteensä.
 
Minun on utuja heijastava marmorilattia.
 
Pinnanmuodot ovat siloiteltuja
vain kaukaa katsottuna.
 
Läheltä niissä tekevät työtään
uinumattomat tulivuoret.
 
Toisinaan usvan alta paljastuu oma universuminsa.
 
Teräväpiirtonäytöillä esitetään
yhä uudelleen ja uudelleen,
kuinka aivosolut aloittavat kemiallisen hyökkäyksensä
 
rajatakseen todellisuuden uhkaavat elementit ulkopuolelle.
 
Torjuttu maailma pakenevine käsitteineen
on kuin antiikin valkeat patsaat:
 
värit ovat lopullisesti kadonneet jäljettömiin.
 
Tuntemattomien yhdisteiden vyöryn jäljiltä
kiviaines on lasinhaurasta.
 
Askeleet kulkevat reunalta toiselle keskiviivaa pitkin
vaistoja vastaan,
 
repivät pintaan säröjä
 
kuin uhkarohkeita ajatuksia.
 
Vasta toisensa kohdatessaan
ne hirttävät
 
varovaisen avoimet mielet
 
häikäilemättömyytensä.