Aina läsnä

Kuljen näitä katuja edelleen
kuin koulun käytäviä.
 
Identiteetilläni on savijalat,
jotka eivät kestäisi rautaruumiinosien painoa.
 
Heijastavat pinnat
käyvät lyijynraskaiksi
painuessaan lommoille.
 
Pystyisin laatimaan kuvaajan
kylkiluita vasten runnotusta ivasta,
 
sukeltamaan sisään
 
iiristen tulirenkaista,
 
osattomuuteen, jota kukaan ei saa riistää esiin.
 
Mutten pysty
estämään poisleikattuja kohtauksia,
 
olemasta läsnä kaikkialla
 
tahdistamasta
ripsieni vavahtelua.
 
En pysty
tuudittautumaan koskemattomuuden illuusioon,
lipumaan ohi unohdettujen hautajaissaattueiden,
 
vain odottaen, että vedät poskieni värekarvat lakoon
 
tahtosi koruttomalla lempeydellä.