Kuvaan vangittu

Kahleet tehty menneistä aamiaisista ruohikolla,
revenneistä verkkosukkahousuista,
kyvyttömyydestä
kohdata todellinen valo;
katsoa sitä kohti suoraan.
 
Voin kulkea niissä läpi eedenin jäljitelmien,
koskettaa, haistaa ja maistaa,
mutta kiinnekohtaa ei ole.
 
Kadotus ja pelastus
kuin rikotun kananmunan keltuainen ja valkuainen;
niin helposti ne sekoittuvat toisiinsa
 
suurissa sanoissa.
 
Mielessäni pyörii pariisilainen punainen sateenvarjo.
Haluaisin raapustaa sen
seuraavaan kohtaamaani oveen;
 
tehdä sen värin selväksi
kaiverretuin viivoin.
 
On kuin tiirikoisin lukkoja nuppineulalla.