Ennen sadonkorjuuta

Sama uni uudelleen ja uudelleen:
toivotut lapset
lentävät kuin kotkat.
 
Olen rakentanut siipeni
taivaan valtiaita silmällä pitäen.
 
Nousen metsien yli
ottamalla vauhtia
kuusenlatvoista,
 
kohti peltoaukeaa
omaisuuskansani pariin.
 
Heilimöivät tähkäpääni
vastaanottavat minut
ruhtinattarena.
 
Sadon runsaus vain ei jatku
silmänkantamattomiin.
 
Luulin, että tunsimme toistemme heikkoudet.
Luulin että osasimme tulkita oikein ruskottavaa taivasta,
kylvää, lannoittaa ja niittää
luontomme mukaan.
 
Mikä onkaan hivuttavaa kasvitautia,
lauseiden päättämistä satuttavin sanoin;
mikä torjunta-aineiden perintöä,
kun tahto ja aistienvaraisuus eivät kohtaa?
 
Sinä olet aina tehnyt mielesi mukaan,
valinnut ne oraat, joista leipämme koostuu.
 
Olen yhä varassasi,
kun jään jälkeen laumasta;
 
kun en tahdo enää nähdä
 
kuivunutta viljaa.
 
Suljen siis silmäni,
kun käännähdät poispäin;
ostat sen veripeltosi
omaksesi yksin.