Yhdeksäs uni

Puhua unen seulojen läpi,

leijonan hampaissa

kanarialintu,


                             jokin särkyy aamun paljaan valon kynteen,

                                ehkä hämärä tai ikuisuus.



Keinovalon kalpealla

vatsalla varjojen dialogi.




///




Kaaoksen pöy on asettunut syötiksi,

maailman ruukussa on paljon eksyneitä kaloja,

nälkäisiä kaloja, kaloja, jotka ovat valmiit upottamaan

                                 päänsä hiekkaan.



Hedelmän viimeisessä räjähdysainehiukkasessa kevään luoteja.




///



Valo maalaa ikkunalaudalle päivän naamiota,

syksy vyöryy sen iholle, kultaisten lehtien pöly,

talvipuuteri.


                                Yö vartioi tiimalasiaan, kunnes äkkiä auringon sormet

                                  ravistelevat sen pois, verhojen siivet värisevät

                                      ikkunanraon tuulessa, lentäkää

                                              lentäkää!




///



Hengityksen pyörteet

avaavat kylkiluut,

silmien hiipunut

hiillos


                      syttyy.


Astun aamuun keinovalon kalpeuden yli.

Valmis - tahi en.