Aamun valossa kukkien tomu jumalten rintaa vasten.
Unessa polkumme ristesivät, sumun kärki
pesiytyi sydämeeni ja puhuessani
ajauduin sanojeni ulkopuolelle.
Kaipaukseni unohti
linnun lintuna,
kaipaukseni lävisti
luuni,
räjähti
hämärän
sormiksi,
demoneiksi tuhkassa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kiva kaiho kaipauksen sisko