Kivellä
luun jäänteitä,
kuolleen kyyhkysen guanoa,
ruukussa vettä ja suolalihaa, tomua
Pompeijista.
Taivaskiven sinisyys sulaa aamun tylsäksi teräksi, ei se
leikkaa päivän kangasta halki, ei ajan lankaa.
Rannalla ja vesirajassa ajopuiden sormet koettavat pitää hiekkaa aloillaan,
solmia levän hiuksista syvyyksiin uppoavia
obeliskeja.
Makeutan kaipaustani pirunhunajalla,
poimin silmän neulasta
muiston
ich bin, ich war
etwas, irgendwo
manchmal
das tust du auch
das tust du auch
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
saitko anteeksi
oppiko ruhosi viserrellä
kevyemmin utuun
varroten aerosoli käärmettä