Pohtia alkuja ja syntymiä
ennemmin kuin
loppuja,
pidellä kielensä alla Paratiisia, aineen suloista syntyhetkeä,
suudelmaa.
Ja vaikka luuni kolisevat elämän kuilussa, ne nauttivat kirjoutuessaan täyteen
ajan kaiverruksista ja auringon hohkakivestä syksyn horisontinhampaalla.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit