Kaaoksen jälkeen kauneus
kun taivaanrannassa valkeaa
aamun äkillisyys
siristää myrskystä heräävää
siristää myrskystä heräävää
tyyni hetki
hengitys sisään
ulos
olet enää huurua ilmassa
aamuyön koleimpaan aikaan
ja totuus kirpaisee poskia
kevään viimeisen pakkasen lailla
ainoastaan kerran ja jo joutilaana
sillä virkoaa pientareilla toivo
vehreyden löytöretki
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi