Seison ovenraossa
otan vastaan pimeän
en pelkää
varjominä kuuluu tähän maisemaan
varjominä kuuluu tähän maisemaan
talven aatto koskee kasvoja
kylmä piirtää jäsenet esiin terävimmin
valoton tasoittaa värit
Yön edessä kaikki ovat samanarvoisia
tyyni on tyhjyys,
jossa katse ei enää
tarkennu mihinkään
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi