Teen tutkielmia maasta
ymmärtääkseni, minne ne menevät,
joita ei minulla ollut
Silitän viilletyn graniitin jäkälöitynyttä pintaa,
kalliomaisemassa jokin liikahtaa,
kivi kai heltyy kaltaisensa kohdatessaan,
sallii surun kättäni käyttää,
sallii minun tulla
tikan kovertaman kolon ääneksi,
sallii alkaa ymmärtämään kaikuvassa tilassa eksyvää varjoa,
kun kelo kuroo kätensä ympärilleni,
piirtää ääriviivani olemassaoleviksi
ja vastaanottaa itkun kuin sateen
Säie kerrallaan vesi minut purkaa
Haluan lakata tunkeutumasta terävään tuntemattomaan,
tulla osaksi jotain, joka jää,
tulla sammaleen kaltaiseksi,
pehmeämmäksi ja tuntevammaksi peilikuvakseni,
jonka rantaan aallot hellemmin käyvät,
lakata saavuttamasta, pääsemästä,
tuulenlennon lailla luottaa
viimein, jälleen
ymmärtääkseni, minne ne menevät,
joita ei minulla ollut
Silitän viilletyn graniitin jäkälöitynyttä pintaa,
kalliomaisemassa jokin liikahtaa,
kivi kai heltyy kaltaisensa kohdatessaan,
sallii surun kättäni käyttää,
sallii minun tulla
tikan kovertaman kolon ääneksi,
sallii alkaa ymmärtämään kaikuvassa tilassa eksyvää varjoa,
kun kelo kuroo kätensä ympärilleni,
piirtää ääriviivani olemassaoleviksi
ja vastaanottaa itkun kuin sateen
Säie kerrallaan vesi minut purkaa
Haluan lakata tunkeutumasta terävään tuntemattomaan,
tulla osaksi jotain, joka jää,
tulla sammaleen kaltaiseksi,
pehmeämmäksi ja tuntevammaksi peilikuvakseni,
jonka rantaan aallot hellemmin käyvät,
lakata saavuttamasta, pääsemästä,
tuulenlennon lailla luottaa
viimein, jälleen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit