Hiilipiirroksen värisistä illoista
löydän ääreni
Jään lakeuden alle
ja tulen aivan alavaksi
uskallan kirjoittaa sidokset kipeään,
kun riveistäni lukemieni ihmisten kaiut
eivät löydä puita kimmotakseen
Pellonselän heinäaalloista utu
laskee kirjaimille lempeän kasteen,
jonka aamu kuivaa tuuleen
Sanoistani keventyneenä
nukahdan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut