Yö pärskyy kokkaa vasten
ja tuo yö on myös minussa
levoton, ailahteleva meri,
joka kantaa syitään kuin tummia, hiljaisia ruumiita
murtovesi, joka ei ole osannut valita puoltaan
murtuu rintakehään
tunnen sen sormenjälkien
painavan mustat merkit aorttaa vasten
kylkiluistani salvotaan vankilaa,
jota vasten levottomat aallot
keinuttavat kolahdellen toisia ajopuita
yö on aaltojen, hylättyjen ja lähteneiden ääntä
se paljastaa kasvonsa ja riisuu itsensä alastomaksi edessäni,
antaa sukeltaa syvänteisiinsä
ja juuri kun luulin, etten enää näkisi,
opin lukemaan pimeää
ja löysin sieltä
-
-
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut