Joka askel mua eteenpäin kuljettaa
ei virheet eiliset toistua saa,
saman päätöksen aamuisin aina teen
luotan kuitenkin huomiseen.
Palaa mieleeni kaukainen muisto tää
lausui lähtevä vanhus sanat nää,
niin lyhyt on polkusi ihminen
nyt oikeinko kuljet sen.
Jo kasvoista vanhuksen näki sen
niin paljon saa kokea ihminen,
ovat uurteet nuo jälkiä elämän
suru aikaan sai syvimmän.
Aika jokaisen täyttyy ei mitään voi
sanat vanhuksen yhä korvissain soi,
niin lyhyt on polkusi ihminen
nyt oikeinko kuljet sen.
Tiesi vanhus varmaan jo lausuessaan
siihen harva pystyisi vastaamaan,
sillä takana lujankin päätöksen
aina heikko on ihminen.
Silmin kirkkain kukaan ei mennyttä nää
armo meille vielä jäljelle jää,
niin lyhyt on polkusi ihminen
nyt oikeinko kuljet sen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut