Olen nähnyt myrskyn ja auringon
synkän yön joskus elämä soi,
jälkeen yön vuoro päivänkin olla on
usko valoa tielleni loi.
Kun on aika yön älä toivoasi heitä,
pilvetkään ei ikuisesti aurinkoa peitä.
Tuuli ne kerran pois kuljettaa,
jälleen aurinko loistaa saa.
Päivä kirkkaampi on jälkeen synkän sään
olen huomannut kulkiessain,
säteet auringon varmasti jälleen nään
uutta voimaa näin saan matkallain.
Vihdoin ymmärrän sen miten tarpeellinen
yö tuo synkinkin vuorollaan on,
jälkeen sen vasta päivämme aurinkoinen
meiltä ansaitun saa huomion.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tästä runostasi huokuu elämän kokemus ja vahva usko huomiseen :)
Elämässä niin monia asioita arvostaa vasta kun on sen toisen puolen nähnyt niin kuin on ero yön ja päivän..Ei iloa ilman surua..
Yö on unen ja rauhan aikaa..
Päivä uusi on nukutun yön jälkeen hyvä alkaa :)
Valoista varjoon ja takaisin, niinhän tämä elämämme kulkee, mutta niin sen kuuluukin olla että osaamme antaa valolle sille kuuluvan arvon.
Myrskyn jälkeenkin tulee aina lopulta pouta, myös ihmismielen kaaoksesta ainakin onnekas löytää takaisin tien kotiin.
Kaunis ja harras runo, kuten ne Sinulla ainakin on ja kiitollisuutta unohtamatta tässäkään.
Tässä ruinossasi on valovoima ajaton.
Kirjoittajan sydämen kauneus ja viisaus suorastaan häikäisevät. <3
Runosi laittaa miettimään..kenellekkään ei soisi niitä synkkiä päiviä...synkkää vasten kieltämättä kaunis kimmeltää entistä kirkkaammin..
Kaunis runo!
Paistaa se risukasaankin :)) Synkkinä hetkinä ei aina muista ajatella juuri noin kun runossasi lausut!
Otsikko jo upea
kuinka me tarvitaan synkkiä
öitä, meitä koetellaan,
kuinka vahva usko on
ja luottamus, ilon
valonsäteitä velikullan
päivään
:))
Erittäin viisaita sanoja.
Sivut