Aarre

Rakkain saavuthan rinnallein jälleen
liikaa on, sinut jos menettää,
joku tehdä voi näin ystävälleen
arpi sydämeen siitäkin jää.
Mutta jos rakastaa tulisesti
silloin erossa olla ei voi,
Luoja maailmaan kun ikuisesti
meidät elämään yhdessä loi.
 
Ilman sua täällä orpona kuljen
verta vuotaakin mun sydämein,
kerran kun sinut syliini suljen
enää koskaan en tee, mitä tein.
Virheen tahdot kai anteeksi antaa
jokainen joskus kun erehtyy,
myrskyn takaa jo häämöttää rantaa
jonne onnelliset pysähtyy.
 
Silloin kun sinut minulle suotiin
sainkin aarteista kallehimman,
sitä aarretta kerran kun luotiin
hetkeä sitäkin rakastan.
Sua sylissäin tahdon mä pitää
mulle riitä ei koskaan muu,
unelmat monen mielessä itää
olet rakkaani, tähdet ja kuu.