tummaan pukuun pukeuduin,
alttarille ensi kertaa polvistuin.
Lapsi olin mieleltäin,
vastuu tuli yllättäin,
lupasimme käydä aina käsikkäin.
Äidin vaihdoin luulin
vain toiseen ihmiseen,
lailla pojan elää
mä saisin edelleen.
Nyt elämäni tiedän
tää toisin olla vois,
ellen kanssas leikkinyt
mä ois.
Lapsen saimme yhteisen,
ollut isän arvoinen,
minä en, yksin sait sä hoitaa sen.
Lähdin ulos iltaisin,
löysin naisen jostakin,
aamuyöllä vierees jälleen nukahdin.
Äidin vaihdoin luulin
vain toiseen ihmiseen,
lailla pojan elää
mä saisin edelleen.
Nyt elämäni tiedän
tää toisin olla vois,
ellen sua pettänyt
mä ois.
Virheen tein sen tunnustan,
sua mä aina rakastan
elämää sun kanssas nyt mä arvostan.
Vaikea on selittää,
miksi vasta selviää,
arvot nää, kun ensin jotain menettää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oman kokemukseni. Kiitos :)
Ihmettelen kun kommentoit lorujani,
eihän näitä kukaan muukaan viitsi kommentoida.
Ei sillä, hyvähän se on. <3 :)
Sivut