![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Velimarkku kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-1212-1594822181.jpg?itok=E2x94J7X "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Velimarkku kuva")
Nään lehden keltaisen jo leijailevan asfalttiin
se meikäläisen elämääkin hyvin peilaa niin,
syksyä myös itse elän
on aika kumartanut selän,
ja tottua jo olen saanut hiuksiin harmaisiin.
Villi oli nuoruuteni sitä muistelen
ja ohi tyhmyyksien mielessäni luistelen,
kukaan kumminkaan ei niitä riistä
eroon en siis pääse niistä,
räksäkin siksi mulle päästää äänen räkäisen.
Oli nuoruudessain mulla maja useassa puussakin
jo silloin rööki roikkui pienen pojan suussakin,
niin miestä oltiin silloin
vaikka karkuun juostiin illoin,
jäi käteen vielä naapurin likan sukkanauhakin.
Nyt täällä maailmassa köpötellen etenen
vain hyvin huonosti mä muistan eilisen,
puupalttoo oottaa eessä
ja rommia on teessä,
olenko aivan unohtanut elämän tuon ikuisen.
Taas keväällä kauniisti pääskynenkin liitelee
tervetulotoivotuksen vielä mulle laulelee,
heräsinkö taivaan kotiin
en ainakaan synnin sotiin,
näin vajavaisellekin silti armo riittänee.
se meikäläisen elämääkin hyvin peilaa niin,
syksyä myös itse elän
on aika kumartanut selän,
ja tottua jo olen saanut hiuksiin harmaisiin.
Villi oli nuoruuteni sitä muistelen
ja ohi tyhmyyksien mielessäni luistelen,
kukaan kumminkaan ei niitä riistä
eroon en siis pääse niistä,
räksäkin siksi mulle päästää äänen räkäisen.
Oli nuoruudessain mulla maja useassa puussakin
jo silloin rööki roikkui pienen pojan suussakin,
niin miestä oltiin silloin
vaikka karkuun juostiin illoin,
jäi käteen vielä naapurin likan sukkanauhakin.
Nyt täällä maailmassa köpötellen etenen
vain hyvin huonosti mä muistan eilisen,
puupalttoo oottaa eessä
ja rommia on teessä,
olenko aivan unohtanut elämän tuon ikuisen.
Taas keväällä kauniisti pääskynenkin liitelee
tervetulotoivotuksen vielä mulle laulelee,
heräsinkö taivaan kotiin
en ainakaan synnin sotiin,
näin vajavaisellekin silti armo riittänee.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ikääntymisen aikaa ei aina edes huomaa.
Mutta päivä kerrallaan uteliaana katson,
mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Nuoruuden muistot joskus naurattaa,
ja itkettääkin, huoh. Runosi on hyvä
muistutus lukijallekin, elä ja nauti!
Jumalan siunausta vuodelle 2019.
Sivut