Kun ne lentävät ikkunoista läpi
Vanha kirjeenpala. Iho, mustelmia.
Kun näen sinut seisovan siinä, katseesi viiltää syvältä.
Mustaa. Valokuvia kelluu ammeessa.
Äidinäiti olisi pitänyt sinusta.
Kaikki meidät on jätetty jollain tavalla yksin, yritän sanoa.
Siirtelen okia, kaupunkeja, tuhkaa ja käärmeitä hiuksistasi. Morseaakkosia.
Ihoni vaikutti jotain.
Olit alasti. Olin itseasiassa matkalla Helsinkiin, mutta laukussa oli Charmeuse -kangasta ja avinaa.
Onko oltava tietynnäköinen, että voi kantaa tiaaraa?
Kolmas päivä. Koko illan katselin mustavalkoista, miten ilmaantui siipiä
suuhun, nilkkoihin ja niskaan.
Vaikea sanoa näytitkö enemmän feoilta vai enkelinpojilta.
Minuun alkoivat kasvaa nuo piruetit, kärrynpyörät,
maassakierimiset, käsien hennot kaaret ja tauot, joita teit.
”Someone performed a yellow dance inside of me. Someone gave me an EastWind to fly and I knew I had to see her every Day and Night ”
Annoin sinulle nimen: Kun niobesiipiset lentävät ikkunoista läpi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tajunnanvirtaa, salaperäisyyttä. mä niin pidän tällaisista
Erittäin ilmaisuvoimaista ja vaikuttavaa kieltä.
Monenmoisia runokuvia tässä.
Kirjoitat vaikuttavaa tarinaa -
en edes yritä analysoida tätä (ja miksi pitäisikään?).
Tunnelma on tiivis ja ote pitävä.
Enkkuteksti sopii mukaan saumattomasti.
Hieno teos.
Olipa vahvaa ja vaikuttavaa runoutta. Kerrassaan hieno!
Miten kuvata sydäntäsärkevää kauneutta, liian kirkasta silmille.
Sinä teit sen juuri.
Kiitos.