Irrottelua

Mitähän syntyy kun annan mennä
johan on kumma ellei läppä lennä,
aukoo vain suuta ja antaa palaa
tuskin mua monikaan enää halaa.

Täytyyhän sitä joskus irrotella
vai pitäisikö aina pingotella,
kaikeen kun väsyy aikanaan
kai oma itseni olla saan.

No älä nyt kuitenkaan leikistä suutu
enhän mä tämän hullummaksi muutu,
aina kun on ollut tyhjä pää
niin ei ole mitään hävittävää.

On meitä kulkijaa monenlaista
on homoa, lesboa, miestä ja naista,
väriä ei puutu, sanoisinko näin
vai menikö tämä taas ihan nurinpäin.

Uskontoakin on monenlaiseen junaan
kun päätäni auon niin itseni munaan,
no uskoahan voi kukin halunsa mukaan
vaikka päälläsi seisot, niin kieltääkö kukaan.

Toinen tykkää äidistä, minä tyttärestä
eihän sitäkään varmasti mikään estä,
nuoruushan on valttia ymmärrän sen
olenhan jo kohta melkein aikuinen.

Voishan tätä kuukaudenkin putkeen jatkaa
vaan yöhön ei ole niin paljon matkaa,
vanha gubbe tarvii sipuliin unta
sopisi meikälle hörhöjen valtakunta.

;-)