Lumi lepää oksalla
sydän huolta huokaa,
valkoisuutta lumesta
sisimpääni tuokaa.
Lumivaippa valkoinen
pian peittää maan,
iloisuutta sydämeen
kirkkaudesta saan.
Maasta silmiin heijastuu
säde auringon,
mikä onkaan kauniimpaa
kun Luojan luoma on.
Valoisuus meille antaa
toivon ikuisuuden,
hiutaleista puhtaista
saan ajatuksen uuden.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ajatonta valovoimaa tässä.
Tämä runosi tuo valoa ja lohtua lukijalle
Hyvin kauniisti kirjotit.
Hyvin tää kulkee.
hienoa kerrontaa
pidin todella paljon
Kauniisti riimitelty, hieno runo. Kyllä lumipeite tosiaankin piristää, maisema muuttuu hetkessä valoisammaksi :)
Valoa tarvitsemme tähän pimeään aikaan. Lumi antaa valoaan ja pian syttyvät adventtikynttilät. Riimisi ravitsevat.
Liukuu leppoisasti runo riveillään,
vaikkakin kaamoksen kartoitukseen valkoistaan halajaa.
Sana-arkusta on soivat sävelet sikineet,
sanoma herkkä ja haikean kaunis.
Lumi hiekka valkoisuus
tuo onnen sydämiin
sinun ajatus runosi
kertoo kaiken siitä
Sivut