Missä oli rakkaus, lämpö lapsuuden
en sitä millään muistaa voi,
ehkä syy oli luonteeni, vilkkauden
sellaiseksi minut Luojani loi.
Musta lammas olin ja syyllinen
joskus aiheesta, aiheettakin,
katkeruutta kuitenkaan tunne en
vaikka olisin rohkaisua tarvinnutkin.
Olin itsetuntoa nuorena vailla
sitä huumavilla aineilla pönkitin,
meni nuoruus hämärän rajamailla
selvänä tuskin mitään uskalsin.
Vaikutti imppaus keskushermostoon
paniikkihäiriön oireet sain,
ajattelin itse, nyt hullu jo oon
näin oli käynyt mun kohdallain.
Roolin vetäminen aina, oli raskasta
siinä kuluikin melkein elämäin,
enkö koskaan irti pääse paskasta
lääkkeet, promillet muhi sisälläin.
Siitä tuloksena oli agressiivisuus
ja niitin huonoa mainetta,
en ollut oma itseni, olin ihminen uus
jatkuvasti tarvitsin sitä ainetta.
Viisikymmentä mittarissa melkein oli
laittoi Jeesus minut seinää vasten,
silloin lähti elämästäni alkoholi
kokemukset kaikki ei sovi korville lasten.
En tiennyt että vielä elämä tällainen
oli varattuna minulle ajassa tässä,
on armo Jumalan suuri ja ihmeellinen
oletko itse sitä vielä etsimässä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ei minulla ole mitään hätää koskaan enää.
Sivut