En tiedä mitä tänään sä teet,
on mulla silmissä kyyneleet.
Olo yksinäinen, ja ahdistaa,
en yölläkään varmaan rauhaa saa.
On koeteltu minua myöskin ennen
oli itsellä vauhtia tullen mennen,
luulin viimein jo rauhan sain,
olen tuskan kanssa taas vastakkain.
Kerran loppuu ikävä, ja elämä tää
kun viimeisen henkäisyn hengittää,
kun herkkä on mieli, kärsiä saa,
ei auta kuin kestää ja unohtaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus on vain odotettava ja annettava sen mennä ohi.
Onneksi voi purkaa kirjoittamalla pahaa oloa.
Mieleen jää, runosi tää, Marle kiittää.
Sivut