Kulkuri ja Orvokki

Kukki niityllä kaunis orvokki
se loistonsa tielle antoi,
kulki tiellä huoleton kulkuri
joka kädessään kukkia kantoi.
Mikään kukka ei kauniimpi olla vois,
heitti kulkuri kädestään kukkaset pois,
poimi niityltä orvokin sinisen,
sijaan kukkien entisten.

Oli mieli iloinen kulkurin
kun taivalta eteenpäin taittoi,
laulullaan yhtyi hän lintuihin,
ja orvokin hattuunsa laittoi.
Sen irroittaa kerran se nainen saa,
jota huoleton kulkuri rakastaa,
siitä luovu en ennen, hän päätti näin,
jatkoi matkaansa viheltäin.

Oli vuosia kulkenut kulkuri
paljon matkallaan kokien,
kunnes naisen kauneimman tapasi
seisoi veräjään nojaten.
Pois orvokin kulkuri luovutti näin,
naista kauneinta päästä en sylistäin,
sai aikaan sen, että tänne jään,
tyttö Orvokki nimeltään.