Nimetön
Taas tämä alkaa.
Tekisi mieli kiroilla
kirjoittaa tämä sama sotku
tuhannen kerran paperille
ja ajatella
nyt on hyvä.
Mutta aina uusi syksy
yö, uni
me olemme kuin silloin
kun minä en osannut vielä kiroilla.
Ja minä katson tytärtäsi kadulla
painan pääni
aivan kuin sinunkin edessäsi.
Minä olen huono
unohtamaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi