Uskon jälleen kevään voimaan
kukka nostaa pään,
luonto silloin herää soimaan
värit kaikki nään.
Talven jään ja roudan
saa taas lämpö sulamaan,
rakkainpani viimein noudan
kesään ihanaan.
Oi miksei meille kevät
ole aina ikuinen,
vaan pitkä talvi jäätää
herkimmänkin sydämen.
On lohtunamme kuitenkin
tuo lämpö auringon,
se Luojan luomista kai
rinnallasi tärkein on.
Uskon jälleen kevään mahtiin
luotan rakkauteen,
sydänkin lyö kesän tahtiin
rakkaimman luo meen.
Silmistäni sekin
kaunis kevään ihme nää,
niin kuin puro elää nekin
vapaan elämää.
Uskon jälleen kevään taitoon
luoda elämää,
myöskin rakkauteen aitoon
ei se routaan jää.
Avaa sisimpäsi
luota jälleen lämpimään,
tunteet jäävät sisältäsi
kypsään hedelmään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Usko,toivo ja rakkaus
runosi imaisee mukaansa :)
Sointuvasti kuvailet rakkauttasi ja luonnon heräämistä kesään.
Usko kevääseen, onhan se luomisen aikaa.
kaunis runo keväästä
Syksyä odotamme ja hetkessä jälleen kevääseen ponkaisemme.
Sivut