Tuuli lehmuksen lehdet riipii
ne ilmassa leijailee,
kylmyys puseron alle hiipii
kehon lämpö pakenee.
Vaan kun on sydän lämmin
se kaikkein tärkeintä on,
silloin rakastat lempeämmin
on rakkautesi rajaton.
Voi kunpa lämpö kesän
olisi jäänyt sydämeen,
olisi tehnyt sinne pesän
voisin rakastua rakkauteen.
Sitä kaikille voisin jakaa
eikä kukaan ilman jää,
se ihanan olon takaa
oi, tämä on elämää.
Ilman rakkautta kuolee
kukkakin ruukkuunsa,
mutta hellyys haavat nuolee
saa takaisin voimansa.
Älä kylmyys koskaan palaa
pysy poissa ainiaan,
niin ihminen toista halaa
nyt rakastan, rakastan vaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lämmin, pirteä, kaunis runo
Sivut