Katson taivahalle katson kuuta,
on vierellä sen tähti vähäinen.
Tulee mieleeni myös paljon muuta,
mi loistollansa korvaa pienuuden.
Voi toinen heikommaksi jäädä toista,
olla vaatimaton muodoltaan.
Ei suurin aina kirkkaimpana loista,
ei näy kauimmaksi luodoltaan.
Niin moni seikka johtaa meitä harhaan,
moni hautoo mieltä katkeraa.
Ei kukat kaikki sovi ruusutarhaan,
silti kaikki jossain sijan saa.
Moni täällä kiiltävästä pitää,
antaa turhan mieltä masentaa.
Vaikk’ kaikki kaunis pinnan alla itää,
ja aamu uuden päivän rakentaa.
Kun näitä mietin aika kuuta siirtää,
sen paikan aurinko näin varastaa.
Jo valo kaiken selvemmäksi piirtää,
on yö nyt ohi, aamu sarastaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno
Aivan upeaa tekstiä, elämänviisautta.
Herkkä, viisas runo
hieno herkkä runo yksinkertaisista asioista jotka tekevät ihmisen tyytyväiseksi onnelliseksi, sinä rauhallisella lohduttavalla tavalla sen kerrot, aamuyöt ovat kivoja, minähän juoksen aamulenkin silloin, mutta nyt on vielä nuo hankinnat mitkä kummittelee, *halauksin*
Niin totta kirjoitat tässä runossasi. Kauniisti, herkästi ja hienosti riimitellen.
Tämä on eräs kauneimpia runoja, mitä olen sinulta lukenut. Katkeruus myrkyttää mielet ja lukitsee kielet.
Kun katsoo taivaalle, niin kohtaa oman pienuutensa sekä suuren kauneuden.
Mie kohtaan runosi ajatukset suurina ja koskettavina. Ne pohtivat ihmisten elämää.
Riimitykset rullaavat tasaisina, sujuvina sykleinä ~aivan kuin itse elämä.
Kaunis, viisaita sanoja sisällään kantava runo.
Haikea ja kaunis :)
piilotetusti kerrot
suuren
pysyvän rakkauden
sanomaa
hyvä
Huokaillen luin runoasi. Kaunis ja koskettavakin on tämä tekstisi.
herkkä ja kaunis...
Sivut