Kaamos aika meillä on
sää synkkä sateinen,
on silti aika nautinnon
pimeyttä pelkää en.
Ilmastoon tää kuuluu Suomen
varsinkin marraskuu,
vaan kohta koittaa kirkas huomen
valo esiin tunkeutuu.
Kun lumivaippa peittää maan
hanki valkoinen silmiin hohtaa,
rakas kanssasi olla saan
kun kaksi ihmistä kohtaa.
Aurinkokin silloin loistaa
säde yltää sydämeen asti,
ei tätä onnea saa poistaa
se lämmittää ihanasti.
Sinä valon toit tullessasi
ainakin minun mieleen,
olen koko elämän tukenasi
ei mikään voi mennä pieleen.
Meidän sydämissä on valo
kirkas ja ikuinen,
ja rakkauden kiihkeä palo
nyt koemme yhdessä sen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista, lämmintä tekstiä, vaikka kaamosaika onkin. Tervetuloa taas runoilemaan :)
Positiivinen ja kiitollinen on kaunis runosi.
Kaunista olet tekstistäsi tehnyt. Syksyistä onnea, olosuhteiden ymmärrystä ja positiivisuutta. Sitähän näin syksyllä tarvitsemme.
Ajatonta kirkkautta tässä.
Kaunista, tahtoa
ja kaikkea!
kyllä rakkaus tuo sydämeen
ja mieleen valoa :)
Sivut