Tuuli riepottelee, huojuttaa puita
niin äkkiä sääkin muuttuu,
olen pyrkinyt jo ajattelemaan muita
vaan vielä niin paljon puuttuu.
Aurinkokin häviää taakse pilven
vaihtuu myös ihmisen mieli,
edessäni pidän vieläkin kilven
eikä aina puhu kauniisti kieli.
Herkkyys niin usein esille koittaa
vieläkin sen monesti estän,
miehisyyden menetän, pelko voittaa
kuinka kauan "miehenä" kestän.
Huvittaa itseäkin moinen pelko
mutta arvet on menneisyydestä,
tulisi tunteisiini parempi selko
niin nauttisin ihmisyydestä.
Onhan tässä paljon jo edistytty
johan se alkaa olla aikakin,
ei kaikkea suinkaan ole menetetty
murtuu se menneisyyden taikakin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pisin matka. Siellä on rämeikköjä ja kivikkoja...
niiden kartoittaminen vaatii rohkeutta ja aikaa.
Miehen mietteet hyvin kuvattu, kiittää Marle.
Sivut