Erämaan talviaamu
tietää tuhat sanaa
eri valkoisen sävyisille ikäville.
Tänään aution väri
on kuulasta, kaikuvaa unohdusta
on kuulasta, kaikuvaa unohdusta
siitä, mihin ihoa tarvitaan.
Se kipu, jota maa tuntee
löytäessään hangelta melkein-hipaisun jäljet,
on tummansininen, käpertyvä kaamos,
verho liian painava
takana kulkijasta liikahtaakseen.
Metsän ojentuvien sormien helpottunut huokaus,
kun uuden päivän lumi
peittää sen, mikä ei saapunut,
odottajan uneen turruttaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut