Yö,
olisit antanut minulle edes jäähyväiset,
jotka sammuttaisivat tämän kaupungin valot
Minä tarvitsen pimeän,
että turtuisin näkemästä
syreenejä kasvavaa kulmaa,
jossa rönsysi ennen sinun viinisi humala
ja lauta-aidasta
kajon piirtämiä kuukoskettimia,
joita sormesi saapuvat soittamaan
Puutalokujan syreenisävelistä
päästän irti ja pidän kiinni,
kun öisin yksin oikaisen kotiin
peläten, että aamulla on poissa
se, mikä minussa havahtui
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
