Kun muut kääntyvät sisään
minä juoksen rankkasateen pieksemäksi
hiukset kasvoihin liimautuen
annan ukkosen puhdistaa
salamoiden iskeä sydämeeni
ja itselleni luvan viimein kuolla
herätä uuteen päivään
vailla pelon häivää
sillä rakkaudesta olen elänyt
tuntenut, kertonut, toiminut
ja sen sylissä minä kuolen
katse sateen salamoissa
hymyni vapaudessa soi
oi, oi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
itsevarmuutta
päättäväisyyttä
tätä runoa lukiessa saa
Sivut