Viimeinen yö näissä seinissä
joita kodiksi kutsuttiin
seinät
joiden sisällä ei hengittänyt vapaus
yhtenäkään yönä
eikä päivänä
nämä seinät olivat täynnä kahleita
joiden ikkunoista ulos katselin
uneksin
ja ajattelin
kaikki se mitä näen
on kauniimpaa
kuin todellisuus astuessani siihen
enkä astunut
viimeisenä yönä
valo paistaa ikkunaan
kunnes rikon sen
astun ulos
ja minä juoksen
itken
nauran
juoksen
ja juoksen niin
juoksen taivaisiin
etten kahleitani enää saa ikinä kii
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut