Kun loputkin
rakkaudesta
karisi tuuleen
lainehtivan kasvojen
silmissä
murtunut katse
metsässään käveli
itsensä
lapsena leikkimässä
siellä näki
seurasi piilosta
leikiä ja
vaikka nipisti
itseään
ei herännyt
koska oli hereillä
mutta
ajassa eksynyt
hiljaa hiipi
ajassa harhaillen
metsästä pois
nykyaikaan
sanotaan
kun joutuu vaaralliseen
tilanateeseen
kuolemaan vaaraan
näkee elämänsä
filimiltä
mutta hän
näkee oikeasti itsensä
vaikka
ei ole joutunut
vaaralliseen tilanteeseen
eikä joutunut
kuoleman vaaraa
näkee itsensä
eri tilanteissa
milloin lapsena
aikusena
ja näkee myös
ne kaikki hyvät
ja huonot teot
joita on
reilusti enemmän
yön
ohuessa valossa
istuesaan
näki sinut
huumeisiin sekosit
kuolit
puistonpenkille
hän sekosi
runoihin
ei ole vielä
kuollut
sinä ja muut
olette
alkaunut näytäytymään
kuin kutsuisitte
sinne
hänet valtaa syvä
kylmä tunne
se saa hänet
näyttämään haamulta
onko jo aika
kirjoitaa se
viimeinen runo
© Jukka-Pekka Huttunen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olipas todella syvältä tuleva, puhutteleva runo. Syvissä vesissä aatokset toisinaan vellovat ja menneissä kahlataan, mutta toivo on se, joka pitää vielä pinnalla. Hieno runo, ja tuo ajattelimisen aihetta meille jokaiselle. Pidin kovasti tästä runostasi.
Menneet kuvat ajoittain mielessä vilisevät.
Hyytävää. Et ole tässä asiassa yksin.
Lukijan valtaa tunne, että tämän
tarinan henkilö on sinnitellyt
monenlaisen piinan läpi ja silti
jaksaa kirjoittaa tunteitaan.
Eikä varmaan ole viimeinen runo,
ainakin toivon sitä, sillä elämänmakuisia
runojasi luen ja vaikka ei aina saa
sanottua, mitä mieltä on, kuitenkin
runosi ovat tarpeen. Elämä kuljettaa
ja me sen mukana.
Luettuani...aattelen
jos meillä jokaisella taito ois
samanlainen elonkerto jokaisella sois
eri nyaenssein
tykkäsin kovin paljon
dramatiikka kohillaan
hyvin sujuu runosi teksti, kuljettaa läpi elämänkaaren, loppuosa on kohtalokas, huumeet tämän ajan hirviöt ottavat ihmisen valtaansa, kuolema huumehoureessa on varmaan erilainen, siinä ei hahmota mitään, äläkä ajattele lainkaan että viimeinen runo, jos ne siellä tuonpuoleisessa kaipailevatkin sinua sakkiinsa, meitä on täällä monta jotka pidämme sinut mielellämme omassa porukassa, hyvä vahva ja rajukin runosi
Kohtalokas runo... tykkään
Ei ole. Hyvä runo
- empaattinen ja koskettava taidokas runosi ihmisyydestä
Sivut