Ei ole anteeksi
antajaa
näin on
nyt
ei pysty
nousemaan siitä
missä on
ja vaikka pääsisi
ylös
ei voi ohittaa
eilistä
katseessa kantaa
tunetta
on kuin toinen
mies
se jolla ei ole
oikeutta
omaan elämään
©Jukka-Pekka Huttunen
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on paljon sellaista,
joka herättää monia ajatuksia minussa.
(Tosin kaikki
runosi tekevät yleensä niin.)
On vaikeaa antaa itselleen anteeksi,
on vaikeaa ohittaa eilinen.
Mutta molempia voi harjoitella!
Pohdiskeleva, hieman itseään syyttävä, mutta loppu hieno.
Syvällä, herkkää
Olisin Murin kanssa samaa mieltä: ohita se toinen mies ja usko elän oikeutukseen.
suru-ajatuksissa
on aina toivoa....pidän
itselleen anteeksiantaminen, tärkeää. Ollut, mennyt - eivät palaa.
Pilota se toinen mies ja nosta esiin vain toinen. Näen runosi taisteluna, asena ovat sanat. Runossa otetaan askelia
Vaikka olen näivettynyt ukon känä, on yritettävä pysyä jämäkkänä.
runossa on hieman alakuloinen tunnelma, voimattomuuskin, vaikka pitäsi jättää eiliset eiliseen ja mennä katse horisontissa uutta päivää päin, joskus elämä saattaa jarruttaa, ja tuntua juuri siltä että ei ole oikeutta omaan elämään, mutta toivotaan että tuo elämättömän oman elämän kahle joskus katkeaa, puhuttelevat sanat runossasi
Itse itselleen pitää antaa anteeksi... haikea runo
Sivut