Vivien...
hän ei koskaan
sulkenut sydäntään
kulkukissoilta,
sotilaiden kyyneliltä
hänessä hehkui
äidin sydämen ehtymätön lämpö,
avaruus, jonka ovi oli auki
pienimmille maailmoille
Lucille...
hän ulvoi kuutamoyönä
kaltaistensa kanssa,
rikkoi häpeämättömästi
rauhallisuuden pyhät veistokset
sydän korpinkynsistä
punotun ristikon takana,
vartijoina kivettyneet kyyneleet
ja kauniina päivänä kun
juoksin rantaan,
kysyin kuka minä olen,
miksi vaihtelee
sydämen paino
joen kirkkaasta peilistä
katsoi kaksi,
elämän pehmeillä,
karheilla käsillä
muovaamat
katsoivat hetken,
mitään eivät sanoneet
ja tuuli kävi
tulijat,
lähtijät minussa
valon ja varjon
kaksi siskoa
hän ei koskaan
sulkenut sydäntään
kulkukissoilta,
sotilaiden kyyneliltä
hänessä hehkui
äidin sydämen ehtymätön lämpö,
avaruus, jonka ovi oli auki
pienimmille maailmoille
Lucille...
hän ulvoi kuutamoyönä
kaltaistensa kanssa,
rikkoi häpeämättömästi
rauhallisuuden pyhät veistokset
sydän korpinkynsistä
punotun ristikon takana,
vartijoina kivettyneet kyyneleet
ja kauniina päivänä kun
juoksin rantaan,
kysyin kuka minä olen,
miksi vaihtelee
sydämen paino
joen kirkkaasta peilistä
katsoi kaksi,
elämän pehmeillä,
karheilla käsillä
muovaamat
katsoivat hetken,
mitään eivät sanoneet
ja tuuli kävi
tulijat,
lähtijät minussa
valon ja varjon
kaksi siskoa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikea tunnelma,pidän.
Sivut