liian vähän nuotteja

Hienosti soi runosi kaipauksen äänessä. Kiitos tästä.

Vähästi paljon! Pidän

Kaunista. Kurjet herättävät suuria tunteita itsessänikin. Onko lähtö lopullinen?

Vaikuttavasti tässä luonto pääosassa. Sopivat kehykset lopun surumielisyyteen. Myös otsikko tukee odotuksen ja kaipuun vaikutelmaa. Hieno runo *Kiitokseni!

Vuodenajat tuovat tunteita.

Hyvä runo.

syksyinen tunnelma tässä taidokkaassa runossa! HIenosti puit tuntemukset luontoon liittyviksi sanoiksi ja lukija pystyi ymmärtämään jokaisen tunteen, mitkä olivat sanojen takana. Kerrassaan taitavaa! Hienoa!

Vaikuttava runo; useinhan elämässä käy noin, kuulee ja näkee kaikkea mutta ei sitä tai ketä tahtoisi. Ihan tässä kuulin ja näin kun linnut lähtivät ja sinä tuijotat taivaanrantaan ja metsänlaitaan. Hyvin kuvailit ja toit tyhjyyden tunteen niin aidosti esille.

kaunis

Niin kuin ne veisivät mukanaan sinultakin osan
sisintäsi, linnut, jotka lähtevät. Kirjoitat kauniisti
kaipuun, kirjoitat rakkaudesta luonnon kautta,
joka sentään on vielä jotakin pysyvää.

Näin kauniisti äänetöntä rakkautta lukee harvoin!

Upea. Vahva runo, jossa puhuu vahvasti haikeus.

Tyylikäs, monitulkintainen kokonaisuus. Jäin miettimään tuota "ääntä" ja sehän voi olla vaikka mikä. Upeasti laadittu runo!

Huomaan hiljentyneeni tähän pitkäksi aikaa...
(Täytyy pitää kiirettä että ehdin laittaa vastaukseni ennen kuin sisäänkirjautumiseni vanhenee !!!)

Runo sai minut liki sanattomaksi - tässä kirjainten ja sanojen yhdistelmä hipoo jo täydellisyyttä. Ja mä vaan kattootoljotan osaamatta sanoa muuta...

haikea eli hyvä pidin paljon

Isoa kaipausta,nättiä,pidän.

Syvää ikävää, suruisa runo

Syvää kaipuuta tässä.

Herkkä, kaihoisa runo...hyvä

Todella hyvä runo
tästä ei voi olla tykkäämättä..

Vahvat on soinnit tässä runossasi, melkeinpä
urkujen veroiset. Upea.