kylmänkukkia

Lämpöä tämä oli täynnä nimestään huolimatta!! Hieno runo :-7

Ihanasti myös luonto läsnä.

Tämä on kokeneen ja sanallisesti
taidokkaan henkilön kirjoitus
ja näin ollen kovin kaukana
jorinoista.

Ihailtavaa sanataidetta.

Mahtavoo tunnetta jorinassais:))
Eipä ne hyvät runo miettimälä tulekkaa, vuan silleen äkisti piähän putkahtaa.

todella kaunis runo
Otsikkoa myöten

"Outo jorinasi" on aivam ihanaa jorinaa.
Joskus runot vain syntyvät, ei muuta kuin kirjoittaa ne.
Kiitos tästä.

tää on todellakin hyvä
pidän

Pellonpientareen ruoste kyllä puhuttaa ja avoimuus tässä. Hyvässä runossa on aina jotain mikä hiukan ärsyttää, tai jota tekisi mieli väittää vastaan kunnes se aukeaa. Siksi se jää mieleen. Kliseet, niin omat kuin toistenkin, saattavat ajan mittaan olla puuduttavaa luettavaa. Toisaalta, kas kummaa, miten toisinaan tarvitsemme niitä!

Tämä kyllä koskettaa sisintä myöten. Inhimillinen, elämänmakuinen runo ihmiseltä ihmiselle.

Ei runo katso aikaa tullakseen ulos.
Se voi olla kuin lähde pulppuaa
silloin kun sitä ei odota tulevan.

Vaakasielu pitää runon sanomasta. Lukijan on "syksynlapsi" joka juuri on tallettanut vuodenaikaansa muistojensa arkkuun lepäämään.
Kylmänkukkia riittänee otsikkona kiinnittämään lukijan runon sieluseen :)

mielenkiintoisia ajatuksia , pidin

Tässä kuiskivat rivinvälit. Kuin oraspelto.

Äläs sano - minä arvostan kauneutta kyllä aina !!

Kyllä kylmän kukkien viileys katoaa lukijan suussa, maistellessaan makean kohmeita carpaloita.
Kyllä runossasi puhuu kauttaaltaan arvostuksen ansaitseva suuri tunne ja lämpö yhdistyessään rakkaudeksi.

Kaunis ja herkkä on runosi.

Monesti kauneimmat syntyy
ihan pienessä hetkessä
ja niin tämäkin-
onhan tää äärettömän kaunis runo.

Hienoa pohtivaa lindalindaa
Tekstisi ei petä, aina sisällä paljon minullekkin
Kiitos

hienoa pohdintaa

pidin

Tämähän on hieno! Tuo lopun unohtuneet suudelmat ja unenlämpimät hiukset varsinkin on kaunista. Arvostan.

Aivan upeita runokuvia tässä.

Haikea, herkkä runo...hieno

Tämä toi mieleeni erään Zen Cafén kappaleen, jossa lauloivat: " eipä tiennyt tyttö kuinka liikkuu aika
pitkin Pohjanmaata laahustaen pellonreunan routaa suosien".

Runous ei ole imelää, ei kukkahattutäteilyä, ei kauniita sanoja toisiinsa liitettyinä jonoksi. Se voi olla kylmää ja routaa, jotakin tämän runosi näköistä.

Hienoa!! Hyvin kirjoitettua, herkkää luettavaa.

Kauniisti kasvavat viljapellossa vettyneet sängetkin, sinun runossasi=)

Mulle tulee mieleen tästä Hallikaisen:kuurankukkia. Taidolla kirjoitettu on hyvä runosi.