annan kynän kuljettaa
eikä se löydä mitään
mistä sydän ja sieluni huutaa
ei mitään
olen ollut äärilläsi
hukuttautunut kuljetettavaksesi
nöyrtynyt vaistojeni vietäväksi
tavoittanut taivaiden rajaa
kyynelten laaksossa kyyristellyt
haukkonut henkeä intohimon hurmiossa
viskonut teräaseita mielikuvissani
pudonnut korkealta
nyt on liian tyyntä
taka-alalla ilkkuu menneiden varjot
ja vaikka kuinka katson
en kykene hukkumaan enää katseeseesi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huh! Tuo loppu säikäyttää....Syvä!
Tyynissä vesissä- uivat taitajat=)
Alusta loppuun, taitavaa lindalaatua=))
Jag tycker!
Vahvaa ja voimakasta runoutta, täyttä tunnetta. Hieno !
samaistuin
mahtavaa kerrontaa
Vahva on tunteessa ja niiden tulkinnassa runosi todella upea!!
Menneiden muistojen museossa, helppo vieressä katsojan onkin ohittaa näkemänsä koskettamatta.
Luin uudet runosi, kaikista pidän ja jokainen ansaitsisi kunnon kommentin.
Tähän kohtaan jätän puumerkkini, koska tämä on se, joka eniten käy sydämeeni.
Ah, niin tuttua... tuttua tunnetta.
Ja Sinä taidoillasi teet taas kerran riipaisevan melkein itkuun saavan runohelmen.
Kiitos.
Hieno runo, joka todella koskettaa.
Elämänmakuinen, koskettava runo.
Juuri noin kulkee Hyvä Elämä
ja jatkuu arvaamattomasti.
Positiivista tulevaisuutta toivottelen tänään.
Ota voimaa lippujen liehunnasta.
Vahva on runosi.
Vahvoja tunteita.
Koskettavan tunteelline kynänjäläki!
Joskus vuan tulloo se tunne,ettei jaksa syventyvä ennee mihinkään.
Hieno runo uuden etsinnästä. Elämän paljoudesta
jää joskus verhojen taa joiden avaaminen tarvitsee juuri tällaista.
Tämä runoi puhuttelee sanomallaan. Ihminen runosi äärellä on kokenut paljon.
Vahva runo kaikesta surusointisuudesta huolimatta.
Tiedätkö, Lin... Sinulla on se taito olemassa - liikuttaa sydämiä, veriä ja tunteita - liikuttaa kyyneleitäni...
Tämä on suosikki-runo, ehdottomasti !!
Älä lopeta kirjoittamista - Älä !!!
Oli tämä sitten kirjoitettu elämälle tai ihmiselle se ei jätä kylmäksi. Voisi vain sanoa, että liekki palaa yhä ja runo on elämästä kylläinen.
joskus vain tuolta tuntuu, mutta uusi päivä voi olla aivan erilainen, toivottavasti:)
Koskettavaa. Erityisesti loppusäkeistö uppoaa, se on hienoa kuvailua - piirtäen esiin, kiteyttäen runon ytimen: "nyt on liian tyyntä / taka-alalla ilkkuu menneiden varjot / ja vaikka kuinka katson / en kykene hukkumaan enää katseeseesi". Otsikko on upea. Sen ja viimeisen rivin (en kykene hukkumaan enää katseeseesi) väliin muodostuu kuva.
Haikea, koskettava runo...hieno
Taidolla kirjoitettu, tunteella ja totuudella. Hieno!!
onkohan immeiselle kohden koskaan
oli niin tai näinpäin
koskettavin sanoin
kerroit sen
Tämä on hyvä runo ja tyylillesi ominaisesti täynnä aitoa itselle rehellistä herkkyyttä ja avointa totuutta, etten osaa sanoa mitään, vaan nautin runosta lukemalla sen uudelleen ja lupaan ottaa syliin, jos tarvetta ilmenee ja jakaa sydämen lämpöä avoimin mielin.
Kiitos lukuhetkestä.
Sivut