Sinut metsään vien hiljaiseen
hengität raikkautta itseesi
olet uusi voima tähän päivään
Menimme metsään
syvemmälle peikkojen maahan,
haistelit turvallasi syvään
puhalsit hengitystäsi
ulos metsän raikkauteen
Löysimme enemmän
kuin sadun ihmemaan
hanki kimalteli
kuin timantit auringossa.
Tuhansia keijuja tanssi
ja lauloi hangella auringossa
kuulimme sen
helisevänä lähellämme .
Olit rakkaus vieressäni
suuri ihana eläimeni
Tunsin tuoksusi hyvänä
ja vahvana vierelläni,
et hylännyt minua
vaikka olet poissa
Kuljen edelleen kanssasi
täällä muistoissa
otan mukaan
satuuni ja unelmiin
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
runosi vahva läheisyyden, onnellisen hengityksen
ja kohta kaipauksen, ikävän kosketus kuvaa kauniisti
yhteyttä elolliseen olentoon, ystävään, kanssakulkijaan
samalla sanasi ovat koskettava muistutus ajan katoavuudesta,
hetkistä, jotka pian katoavat - suru on myös lämpöä ja rakkautta
kauniisti sen olet sanoiksi saattanut
suruisa, että rakkauden täyteinen.
Tämän runon edessä ei voi kuin antautua runon vietäväksi siihen kaipauksen matkaa sydämen tunteen valtaan, joka säilyy koko runon ajan. Loppu on hieman valju, mutta saa olla kun muuten on runo erinomainen. Valjulla tarkoitan rakkaus pakkaus kuuosti asiaan kuulumatomalta.
Eläinystävä ei ikinä jätä, ei koskaan!
Yhteiset muistot luonnon helmassa antavat
voimaa vuodesta vuoteen.
Kaunis runo, Rakkaus läsnä.
Sivut