Lapsuuden kärsimykset
ei anna rauhaa, silloin alistettiin,
nyt kun yritän nousta pystyyn
olla onnellinen, hyvä ihminen,
se viedään pois minusta.
Suuri ihminen puhuu läpiä
päähänsä, kuvittelee itsensä
Jumalaksi täällä maan päällä,
halveksii niitä, joita voisi
auttaa.
Kärsimyksien kautta olen
kasvanut tälläiseksi henkiseksi
enkeliin ja suurempaan luottavaksi,
enemmän kuin ihmisen apuun.
Olen antanut itsestäni aina
kaiken toisten auttamiseen ,
en välittänyt taistella oman
hyvinvointini puolesta,
mutta aika on nyt siihen.
Rakkaus, joka sisälläni on
ei lähde pois, vaikka välillä
vihastun, olen katkera vähän,
löydän kyllä kuitenkin kaiken
hyvän itselleni takaisin.
Rakkaudella sinullekin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
..se osaa parhaiten auttaa, joka tietää mitä on olla saamatta apua...
Jotka itsensä ylentävät, ne alennetaan... ja päinvastoin. ^^
Hieno ja voimakas runo. *~
Sivut