Olen maailman väsynein tänään,
aina se tulee, painaa mieltäni,
kummajainen, musta hattu päässä,
kun jo luulin pakoon päässeeni hänestä.
Salaa hiipii sisälle, ei varoita, vahtii vieressä,
kummajainen vie elämänhalun, kauniin mielen,
karkuun yritän hän saa kiinni, puristaa kurkusta,
ravistelee pois kauniit ajatukset.
Rukoilen , mene pois en huoli sinua tänään,
menen ulos nauran, ilkun sille mustanaamalle,
vielä kyllä karkaan sinulta, et voi mitään,
olen hyvä ja kaunis, minua ei enää sorreta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
toisinaan se tulee, toisinaan ei jätä rauhaan vaikka jo välillä ikiajoiksi kadonneen luulee, runosi koskettaa ja antaa ajattelemista, ihanaa jos on voimia häätää omilla keinoilla kummajainen matkoihinsa, jospa vaikka lähtisi itse ulos kun se tulee sisälle, ehkäpä sillä aikaa...olisi mennyt, hieno runosi
Hieno runo! Pidän tuosta lopusta. Mustanaamioille pitää vaan sanoa että "hush poish!"
Oi, virkistystä sinulle rakas ystävä...tule kanssani yölennolle tähtien tarhaan...käydään katsomassa kotitaivaan ihanuuksia.
Sivut