Tuli mieleen ihminen,
dementikko,
sanoi kadottaneensa
tavaroita,
ne on varastettu.
Tosi on hän on kadottanut
itsensä sielunsa,
valon elämään,
kuinka me autamme
häntä.
Hän elää maailmassaan,
on hauska, vihainen, syyttelevä,
mitä teemme, lohdutamme,
olemme hyvissä käsissä,
ei ole pelkoa.
Hän on vain kadottanut
itsensä,
missä on elämä ennen
meitä,
mitä hänelle oikeasti
kuuluu,
hän on siellä, makaa
vain vuoteellaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runo koskettaa syvältä. Kuinka pian voimme kadota itseltämme. Kyynelin.
Koskettava runo. Kyynel tuli silmään.
Sivut